Haavoittunut Enkeli -saatto

[ Kulkueen tarkoitus ] [ Roolit ] [ Kartta ] [ Paluu etusivulle ]

Huhtikuun 6. päivänä tulee kuluneeksi 90 vuotta Tampereen valtauksesta, kansalaissodan kovimmat taistelut käytiin Tampereen keskustassa, Finlaysonin tehtaiden ympärillä. Nyt samana päivänä vuonna 2008 järjestetään näytelmän keinoin Finlaysonin alueella sodan päivät ja sovinnon kulkue. Haavoittunut enkeli-kulkue kokoaa tämän päivän tamperelaisia esittämään sovinnon hengessä Tampereen taistelujen 1918 –henkilöitä. Satojen ihmisten joukossa Hannu Boman (vas) on Varman Tampereen alueen kiinteistöpäällikkö ja esittää Finlaysonin punaista portinvartijaa Alfred Toivosta, Olli-Poika Parviainen on yrittäjä ja kansanedustaja Oras Tynkkysen maakunta-avustaja ja esittää punaista upseeria Gunnar Keltamäkeä, Juha Kostiainen on YIT Oyj:n kehitys- ja viestintäjohtaja ja esittää Punaisten pohjoisen rintaman ylipäällikköä Hugo Salmelaa, Rikard Bjurström on yrittäjä ja purjehdusvalmentaja ja esittää Ruotsalaisen prikaatin sotilasta, Tampereella kaatunutta Olof Palmetta, joka oli pääministerinä toimineen Olof Palmen setä.

Vuoden 1918 historiallinen muistokulkue ja sen tarkoitus

Päivä Tampereella käynnistyy Klassillisen lyseon pihassa 6. huhtikuuta 2008 kello 10.45, jolloin joukot järjestäytyvät. Tampereen rautatieläisten soittokunta esittää vuoden 1918-musiikkia. Historiallinen kulkue lähtee liikkeelle kello 11.30 Klassillisen lyseon pihasta Tuomiokirkonkadulle ja pysähtyy Tuomiokirkon eteen. Haavoittunut enkeli kannetaan kirkosta ulos, jota saattavat Tuomiokirkon pakolaiset. Ulkona tuomiorovasti Olli Hallikainen lähettää enkelin matkaan ja Vihan päivien kuoro laulaa, jonka jälkeen lähdetään kohti Lapintietä, Satakunnan sillan yli ja Finlaysonin alueelle. Punainen ja valkoinen rumpali marssii joukon edessä. Enkeliä esittää Sini Hangaslammi.

Asta Koivunen - Tarja Jokinen	Arvo Poika Tuominen - Jari Niemelä	Aatto Koivunen - Pertti Paltila

Kulkueessa on mukana kaikki sodan osapuolet: valkoiset, punaiset, ruotsalaiset, venäläiset, saksalaiset, Punainen Risti ja muut. Lisäksi on senaikaisia tamperelaisia tunnettuja yhteiskunnallisia henkilöitä. Sotilaita ja siviilejä esittävät nykyisin aktiivielämässä olevat ihmiset.

Kaikilla kulkueessa pukeutuneina olevilla on henkilöllisyys. Eli kukin kantaa historiallisen henkilön asua ja persoonaa. Samalla he muistelevat tätä ihmistä pyrkien ymmärtämään hänen lähtökohtiaan Tampereella 1918. Näin voi käydä läpi kaukaisen sukulaisensa tai jonkun tapahtumissa tunnetun ihmisen elämän. Sodan kauhuissa ihmisten kohtalot ovat enimmäkseen kipeitä.

Muu yleisö voi kävellä historiallisen kulkueen perässä.

Tavoite on Finlaysonin alueelle esitettävän terapeuttisen näytelmän avulla avata katsojissa kanavia, jotka ohjaavat heitä elämään läpi isänmaan historiaa tai suvun vaikeita vaiheita. Tarkoitus on lähentää tamperelaisia, innostaa totuuden avoimeen selvittämiseen, kannustaa tehtyjen virheiden ja laiminlyöntien rehelliseen tunnustamiseen. Meidän suuri mahdollisuutemme on opiksi ottaminen.

Kun ihmiset katsovat avoimella mielellä näytelmää, he voivat kokea siinä esiintyvien vuoden 1918-sankareiden tunteet, he voivat ymmärtää omaa ja kotimaan historiaa. Menneisyyden kanssa voi tehdä tilin vain olemalla rehellinen.

Sirkku Borg - Neiti Borg	Teemu Virtanen - Arvi Janhunen	Kati Malmi - Mia Backman

Päivä Tampereella 1918 -tapahtumaan johdattavan kulkueen avulla pyritään löytämään 90:n vuoden jälkeen kosketus ns. vastapuoleen ja sopimaan lopullisesti vanhat asiat. Sanotaan, että joka ei uskalla katsoa historian peiliin, ei voi ymmärtää, ei antaa anteeksi, eikä viisastua. Huhtikuun 6. päivä 2008 on uusi sovinnon päivä.

Tampereen tulevaisuudessa on niin paljon uhkia ja toisaalta yhteistyön mahdollisuuksia, että enää ei ole mielekästä tehdä ihmisten välille iki-aikaisista asioista raja-aitoja. On aika sopia ja luottaa siihen, että kaikki silloin esiintyneet ja nykyiset tamperelaiset ovat pyrkinet samaan päämäärään: kaupungin kukoistukseen. Uusi tulevaisuus on edessä. Tämän päivän tamperelaiset kantavat sydämessään anteeksiannon ja hyväksymisen maailmankuvaa ja marssivat sen puolesta.

[ Takaisin ylös ]

Historialliseen kulkueeseen lupautuneet
ja heidän roolinsa

Tilanne 20. maaliskuuta 2008.

Aulis Aarnio - Isak Julin
Julin oli kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1916-1922, 1924 ja sen  varapuheenjohtajana 1921-1922. Hän vihki Kalevankankaan vapaussodan  muistopatsaan. Hän sanoi, että patsaan jalot piirteet vakuuttavat  meille sitä uskoa, joka niin horjumattomasti säilyi sen alla  lepäävien Suomen miesten rinnoissa. "He uskoivat Suomen  huomenkoittoon. Uskolleen he uhrasivat henkensä. Heidän  kirkastettujen sielujensa läsnä ollessa lupaamme säilyttää vapauden,  jonka he verensä hinnalla meille hankkivat."

Mikko Alatalo - Santeri Alkio
Santeri Alkio  allekirjoitti tammikuussa 1918  julistuksen Tampereen yliopiston edeltäjän perustamiseksi, jotta yhteiskuntarauha säilyisi.  Kahden viikon kuluttua syttyi sota. Alkio oli innokas demokratian ja  itsenäisyyden puolestapuhuja. Hän halusi puolustaa maalaiselämän  arvoja ja terveitä elämäntapoja. Raittiusihanne oli yhteinen niin  herätys- kuin työväenliikkeessä. Alkio oli pasifisti ja esitti vuonna  1920 ajatuksen Euroopan Yhdysvalloista. Alkion tuomat termit  suomalaiseen politiikkaan olivat "köyhän asia" ja "edistyksen lippu".

Rikard Bjurström - Olof Palme
Kalevankankaalla kaatunut Olof Palme oli pääministeri Palmen setä ja  Tampereen yliopistossa kunniatohtoriksi vihityn Sven Palmen isä. Olof  Palme kuului ruotsalaiseen prikaatiin, jonka Mannerheim oli pyytänyt  avukseen. Uppsalan yliopiston dosentti kaatui 34 -vuotiaana  Kalevankankaalla "Suomen ja Ruotsin ikiaikaisen ystävyyden puolesta".  Palmen perhe organisoi ruotsalaisten muistomerkin pystyttämisen  samana päivänä, kun suurimman karoliinin Kaarle XII:n kuolemasta tuli  kuluneeksi 200 vuotta.

Matti Järventie - F.E.Snellman	Pekka Paavola - Kustaa Hiekka	Tuija Flinck - Thyra Malin

Rosa Bodenstam - Siiri Niemelä
Teiskolaisen mäkitupalaisen Eelis Mäkisen 11-vuotias kasvattityttö.

Hannu Boman - Alfred Toivonen
Finlaysonin sekatyömies Alfred Toivonen palveli tehdasta yli 60 vuotta. Hän asui jo Pispalassa Rimminkadulla. Mies liittyi  punakaartiin ja vangittiin aikanaan Pispalassa, josta hänet  marssitettiin keskustorille ja siitä kohti Kalevankangasta. Hän  vapautui perunnanoston aikaan. Lääkäri totesi hänen olevan  suhteellisen hyvässä kunnossa, sillä häntä ei oltu hakattu ja vaimo  oli päässyt heittämään hänelle leivänkannikoita aidan yli.  Hautajaisissa lauloivat Finlaysonin kuoro ja Mauno Kuusisto.

Nalle Ritvola - Kaarlo Tiililä
Yhteiskoulun rehtori Kaarlo Tiililä piti päiväkirjaa koko sodan ajan.  Hän muistiinpanoistaan heijastuvat valkoisten tun-nelmat Tampereella.  Hän seurasi koulunsa tapahtumia Koulukadun jugendtalonsa asunnon  erkkeristä. Hän näki Messukylän ja Kalevankankaan taistelun  savupilvet ja punaisten paon Pyynikille. Hänen koulullaan olivat  majoittuneena helsinkiläiset tykkimiehet. He olivat kirjoittaneet  lähtiessään toisen kerroksen luokan seinälle: "Elämä on taistelua  syntymästä kuolemaan."

Sini Hangaslammi - Haavoittunut enkeli
Haavoittunut enkeli avasi Hugo Simbergille mahdollisuuden maalata  koko Tuomiokirkko. Työstä tuli pian tamperelai-suuden symboli. Vuoden  1918-sodan jälkeen yhä syvemmin. Olihan työ nähnyt tamperelaisten  siviilien kauhut piiritetyssä kaupungissa. Työ ei jätä tänäänkään  ketään kylmäksi. Kaikilla on oma tulkintansa niin kuin taiteilija  toivoi. Päivä Tampereella 1918 -sovinnon kulkueessa haavoittunutta  enkeliä kannetaan kuin kaupungin suojelusenkeliä.

Emil Viljanen - Miikka Seppälä	Haavoittunut enkeli ja Vihtori Kosola Sini Hangaslammi ja Matti Parjanen	Marjut Saarinen - Esteri Salonen

Kai Haippo - Sotamies Kurdsoff
Venäläistä sotaväkeä oli  Suomessa sodan alkaessa noin 22 000.  Pietarin uusi hallinto ei halunnut vetää kaikkia sotilaita pois,  ettei Suomeen syntyisi sotilaallista tyhjiötä. Joukot olivat osin  demoralisoituneet. Jos mies ei halunnut palata, oli mahdollisuus  jäädä punakaartin leipiin. Punaiset tarvitsivat venäläisten  sotaosaamista. Kurztsov pysyi sotilaana. Hän oli konekivääriampuja,  jonka viimeinen pesäke oli nykyisen Linna-kirjaston vaiheilla, jonka  ase teki pahaa jälkeä ruotsalaisten vapaehtoisten joukossa.

Irmeli Hapola - Ruusa Haarla
Rafael Haarlan puoliso Ruusa oli omaasukua Keskinen. Hän kuului  sotilaskotikannatusyhdistyksen hallitukseen.

Matti Heinivaho - Aarne Heinivaho
Matin isä Aarne Heinivaho syntyi suojeluskuntavääpeli Jussi  Heinivahon perheeseen Messukylään. Jussi oli kieltäytynyt  palveluksesta tsaarin armeijassa. Aarne ja veljet Samuli ja Eino  kuuluivat suojeluskuntaan. Aarne pakeni Näsijärven yli valkoisten  puolelle. Vilppulasta hän lähti hyökkäämään kohti Tamperetta ja  haavoittui Viialassa. Hän osallistui talvisotaan ja haavoittui  Tolvajärvellä. Aarne lähti kolmanteen sotaansa jatkosotaan syksyllä  1941. Hän kaatui vuonna 1942 Kuokkalassa Ollilan koulun pihassa.  Hänen veljensä Samuli kävi kadettikoulun ja oli jo kaatunut  talvisodassa. Veli Eino kaatui Lintulan luostarin kohdalla vuonna 1941.

Kaija Helle - Kaisa Mäkinen
Mäkitupalainen Eelis Mäkisen vaimo Asuntilasta. Perhe asuu Iso- Kulkkilan mailla. Tuukka Huttunen-Kalle Wilander Kalle Wilander oli Finlaysonin tehtaan laitosmies. Mies oli mukana  "lentävässä osastossa", joka sai kiinni Tampereen suojeluskuntalaiset  Suinulassa. He olivat paenneet piiritetystä kaupungista ja olivat  pyrkimässä omien luo pohjoiseen. Punakaartin päällikkö Valdemar  Sammalisto oli saanut aikaan tulitauon ja sopimuksen valkoisten  kanssa. Tuomas Hyrskymurron johdolla paikalle tulleet turkulaiset ja  venäläiset alkoivat silmittömäsi ampua suojeluskuntalaisia. Wilander  ammuttiin Kalevankankaan leirillä toukokuussa 1918, Sammalisto  Pyynikin urheilukentän takana tenniskentällä.

Gunnar Keltamäki - Olli-Poika Parviainen	Rafael ja Ruusa Haarla - Pertti Timonen ja Irmeli Hapola	Hilma Koivunen - Eila Rimmi

Veikko Huuska - Anton Leinonen
Pispalalainen Anton Leinonen valittiin Ikaalisten rintaman  komentajaksi. Ennen sotaa hän työskenteli kirjansitojana ja oli  osoittanut olevansa osaava ja luotettava johtaja. Korkeana up-seerina  hänet tuomittiin kuolemaan, mutta kun hänen nimeään huudettiin,  kukaan ei rivistössä paljastanut päällikköä. Hän vapautui  Tammisaaresta 1924. Vaimo oli odottanut kuusi vuotta. Miehellä oli  tuliaisina esperanton kielen taito. He perustivat Pispalaan  leipomon, joka jatkaa nyt Aallon leipomona. Leinonen oli Tahmelan  Vesan voimistelutähtiä.

Toimi Jaatinen - Gabriel Engberg
Hämeen museon seinistä löytyi sodan jälkeen 4175 kiväärin,  shrapnellien ja granaatin reikää, 404 ikkunaruudusta oli ehjinä.  Museonhoitaja Engberg keräsi laajan kokoelman sodasta kertovia  esineitä. Tavoitteena oli “koota sodan muistomerkkejä mitä vain  saatavissa on”. Engberg ymmärsi museon vastuun, mutta koki tilanteen  poikkeuksellisessa tilanteessa raskaaksi. Niinpä hän esittikin museon  johtokunnalle, että museonhoitajan palkkiota olisi syytä korottaa  lisääntyneiden töiden vuoksi.

Tarja Jokinen - Asta Koivunen  
Pispalan sidonta-aseman sairaanhoitaja. Länsirintaman potilaat  sidottiin Pispalassa ja vaikeimmin haavoittuneet lähetettiin  kaupunkiin kansainvälisen punaisen ristin sairaaloihin. Sodan  päättyttyä Asta vangittiin ja kuljetettiin Kalevankankaan leiriin.  Sodan jälkeen hän pakeni Neuvostoliitoon miehensä Elo Syväsen kanssa.  Elo menehtyi Stalinin puhdistuksissa, mutta Asta palasi Suomeen. Hän  kuoli Tampereella vuonna 1981 ja haudattiin Kalevankankaalle äidin  ja isän viereen.

Matti Järventie - F.E. Snellman    
Snellman oli Kutomoteollisuuden työnantajaliiton asiamies, joka  kutsuttiin apuun 1907 soviteltaessa Klingendahlin lak-kouhkaa.  Lakkolaiset vaativat työntekijättären ottamista takaisin työhön ja  preussilaista kuria pitäneen saksalaisen työnjohtajan Hilbingin  erottamista. Sopimuksessa todettiin, että työntekijät antoivat  mestarille äksyilyn aihetta, mutta silti Hilbing erotettiin.  Varatuomari Snellman oli kaupunginvaltuuston sihteerinä 1906-1917 ja  tuli tunnetuksi valtuuston päätösten perään kirjoittamistaan  humoristisista jälkimaininnoista.

Sairaanhoitaja nti Heikkinen - Leena Rauhala	Ida Brusin - Mirva Tossavainen	Hugo Salmela - Juha Kostiainen

Leena Kakko - Fanni Jokela
Fanni kuului parikymppisenä tyttönä Tampereen naiskaartiin. Hänet  muistetaan pitkänä, hoikkana ja  tummana tyttönä, joka oli työssä  Finlaysonilla ja asui Amurissa. Hän oli rakastunut ja raskaana  Tampereen piirityksen aikaan. Mies vangittiin ja kuoli leirillä  tammikuussa 1919. Fannin  nuorempi veli löytyi kaatuneena kehossaan  seitsemäntoista pistimenreikää. Toinen veli selvisi leiriltä, mutta  kuoli pian sen jälkeen. Tyttärelleen Fanni antoi nimen Muisto. Hän  elää Tampereella.

Aku Karima - Reino Koivunen
Pispalan punakaartin päällikön Aatto Koivusen perhe hajosi sodan  jälkeen. Vanhemmat Aatto ja Hilma joutuivat vankileiriin, samoin sairaanhoitajatyttäret Asta ja Martta. 15-vuotias Martti oli kaatunut  Epilässä. Kun vangitsijat tulivat keittiöön ja komensivat naiset  mukaansa, äiti-Hilma halasi 9-vuotiasta Reinoa ja talutti hänet  Koukkarin mummun viereen ja sanoi: "Kyllä me palaamme. Ole kiltti  niin kauan kun tulemme takaisin."

Minna Sirnö - Fanni Viitanen	Seppo Sillanpää - Johanneksen kirkon rovasti K.H.Seppälä	Markkulan emäntä ennen ja nyt

Kalle Kallio - Aarne Orjatsalo
Aarne Orjatsalo oli alunperin nimeltään Ritarsalo, mutta muutti  nimensä työväenhenkisemmäksi Orjatsaloksi.  Hän oli karismaattinen  näyttelijä Kansallisteatterissa, Tampereen teatterissa ja toimi  työväenteatterin johtajana keväällä 1918. Hän liittyi punaisiin ja  oli mukana kulttuuritehtävissä: lausui runoja ja innosti joukkoja.  Hänet muistetaan erityisesti Pyynikin Thermopyleen  sanakarihautajaisten esiintyjänä ja punakaartin kokouksesta Tammelan  torilla, jossa hän Väinö Linna mukaan esiintyy ja innostaa miehiä,  jotka marssivat suoraan rintamalle. Sodan jälkeen Orjatsalo oli  upseerina mukana Muurmannin legioonassa.

Sirkku Borg - Neiti Borg
Neiti Borg oli mukana juhlallisuuksissa Kalevankankaalla, kun  vapaussodan muistomerkki paljastettiin vuonna 3.4.1921. Ennen  juhlan  alkua olivat suojeluskuntajoukot marssineet Keskustorilta Kajaanin  sissipataljoonan soittokunnan johdolla. Juhlassa puhuivat  muistomerkkitoimikunnan puheenjohtaja Birger Federleyn ja valtuuston  varapuheenjohtaja Isak Julin. Kun oli laulettu virsi Oi Herra siunaa  Suomen kansan, oli neiti Borgin vuoro. Hän laski lottatoverinsa  kanssa seppeleen, jossa luki : "Ei konsanaan kuole hän kokonaan, joka  eestä korkeimman on uhrannut, mit oli kalleinta tälle, uhrannut  vilpittömin mielin."

Marja Uusi-Kakkuri - Maria Popv	Päivi Lahtinen - Rouva Pesonen	Sotakuvaaja - Jyrki Nisonen

Erkki Koivisto - G.A. Backman
Koiviston 25 -vuotias Lauri-isä oli maanviljelijän poika Ylistarosta.  Hän kuljetti jääkäreiksi aikovia Seinäjoelta hevosella Merenkurkkuun,  josta he hiihtivät Ruotsiin ja matkustivat edelleen Saksaan. Isä  Lauri osallistui Tampereen valtaukseen Ilmajoen tykistön mukana.  Lapsille hän kertoi vain, että tykit ampuivat Satakunnan kadun  suuntaan. Myöhemmin hän osallistui Lapuan liikkeeseen,  talonpoikaismarssiin ja Mäntsälän kapinaan. Ennen jatkosodan alkua  hän toimi Etelä-Pohjanmaalta Saksaan SS-joukkoihin lähtevien nuorten  vapaaehtoisten miesten värvääjänä. Sotien jälkeen hän osallistui  asekätkentään sekä auttoi inkeriläisiä ja virolaisia pakenemaan  Suomesta Ruotsiin ja näin välttämään luovutuksen Neuvostoliittoon.  Erkin isän veli oli mukana vapaussodassa 16-vuotiaana sekä Aunuksen  retkellä ja  Viron vapaussodassa, talvisodassa ja jatkosodassa. Erkki  itse lähti jatkosotaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena ja kantaa  rintamatunnusta. Punaiset väittivät Yleisen sairaalan ylilääkäri, prof. G.A.Backmanin  syyllistyneen punapäälliköiden kuolemiseen sairaalassaan. Häntä  oltiin jo kuljettamassa teloitettavaksi sairaalan seinää vasten,  mutta hänet pelasti kansainvälisen punaisen ristin venäläinen lääkäri  Nikolai Steingaus. Valkoisten vallattua Tampereen tapahtui  samanlainen tilanne Realilyseossa sijainneessa sairaalassa. Silloin  oli Backmanin vuoro pelastaa Steingaus teloitukselta.

Juha Kostiainen - Hugo Salmela  
Hugo Salmela oli Tampereen puolustuksen ylipäällikkö, joka oli  alunperin kotkalainen näyttelijä. Hän menehtyi 28.3.1918 esikunnassa  sattuneessa räjähdyksessä. Samalla kertaa kuoli useita johtajia.  Taistelut olivat ratkaisuvaiheessa. Punaiset olivat juuri saaneet  torjuntavoiton Kalevankankaalla. Yli-päällikkö haudattiin  kunnialaukausten ja ministerien puheiden saattamana Thermopyleen  kentälle. Hauta kaivettiin sodan jäl-keen auki ja 33-vuotiaana  kuollut Salmela lepää sotilaidensa keskellä Kalevankankaalla.

Päivi Lahtinen - Rouva Pesonen
Rouva Pesonen kuului Tampereen sotilaskotiyhdistyksen perustajiin.

Aulikki Laine - Rouva Virtanen
Tampereella perustettiin Tampereen ja Pispalan punakaar-tit. Pispalan  punakaartin päällikkönä muistetaan olleen rouva Virtasen. Naisia  johtivat ja kouluttivat aluksi miehet. Naiset tekivät lähinnä  vartiopalvelusta, mutta rintamien lähestyttyä naiset osallistuivat  taisteluihin. Naiset perääntyivät raatihuoneelle ja ottivat  majapaikakseen juhlasalin parvekkeen. He eivät olisi halunneet  lopettaa, mutta panokset loppuivat ja valkoiset uhkasivat ampua koko  raatihuoneen maan tasalle.

Kaupunginlääkäri G.A.Backmann - Erkki Koivisto	Martta Koivunen - Sirkkaliisa Virtanen	Mary Lavonius ja Matti Kivekäs - Irene Roivainen ja Pauli Välimäki

Orvo Laine - Hjalmar von Wendt
Hjalmar von Wendt toimi Finlayson Oy:n   toimitusjohtajana kaikki  vaikeat vuodet: 1918, 19139 ja 1941-45. Hän asui koko ajan  Finlaysonin palatsissa. Tehtaalaiset eivät juuri hän nähneet. Hänen sanotaan olleen niin tärkeä henkilö, että kaupungilla kulkiessaan hän  kulki aina keskellä katua.

Tuukka Laine - Eemeli Mäkinen
Mäkitupalainen Elias Mäkisen 6-vuotias pojanpoika Teiskon  Taulaniemestä.

Sointu Lanki - Hilda Helminen
Hilda Helminen aviopuoliso Gustaf perusti sekatavarakaupan vuonna  1878 Vanhaan Kyttälään, josta hän siirtyi Kuninkaankatu 13:een,  Sekatavarakauppan toimialaan kuuluivat kengät, viina, astioiden  lainaaminen, matkailijakodin ylläpito. Työtä oli aamusta iltaan.  Hilda jäi leskeksi 34-vuotiaana ja jatkoi liikettä  menestyksellisesti. Samalla hän hoiti viittä alaikäistä lastaan.  Liike laajeni tukku- ja tuontiyritykseksi. Punakaarti takavarikoi  myyntitavarat vuonna 1918 “valtion laskuun”.

Timo Malmi - Eduard Ausfeld
Ausfeld oli saksalainen eversti, joka oli kouluttanut suo-malaiset  jääkärit. Hän tuli Suomeen poikiensa mukana ja johti joukkoja  menestyksellisesti. Punaisten pysäytettyä hyökkäyksen  Kalevankankaalla Ausfeld valittiin johtamaan rynnäkkö kau-punkiin.  Hän otti itse vaikeimman paikan eli Kalevankankaan ja  veti  vierelleen Saksassa kouluttamiaan jääkäriupseereita. Kun hyökkäys  taas pysähtyi, hän siirtyi eteen sai murron Tammelaan ja Kyttälään  niin kuin oli suunnitellut. Valkoiset saavuttivat kosken rannan  3.4.1918.

Sointu Lanki - Hilma Helminen	Tuula Kivistö - Fanny Thuneberg	Kalle Kallio - Aarne Orjatsalo

Olli Manninen - Tuomas Hyrskymurto
Turkulainen ratsuväen päällikkö ja entinen kauppias Hyrskymurto oli  yksi kuuluisimpia punapäälliköitä. Hänet muisteaan karkeasta  kielenkäytöstä ja Suinulan verilöylyn toimeenpanosta. Hän poistui  Tampereelta ennen piiritystä. Hyrskymurto murhattiin Kuusisen  klubilla Pietarissa elokuussa 1920. Hänet on haudattu Pietarin  sankarihautausmaalle Mars-kentälle. Vasta-avioituneet pietarilaset  tuovat hänen haudalleen kukkia.

Heidi Martikainen - Kuttu Edla
Kangasalalainen Kuttu Edla, joka eli sodan ulkopuolella autuaan  tietämättömänä koko asiasta. Hän hoiteli vain kuttujaan. Sai vihdoin  asunnon Kangasalan urkutehtaan johtajalta. Hänet tunnettiin sodan  jälkeen hautojen hoitajana. Hän on tullut katsomaan Tampereelle, mikä  erinomanen täällä nyt on.

Antti Mikkola - Eljas Erkko
Erkko kävi Vimpelin sotakoulun ja toimi Vöyrin sotakoulussa  opettajana. Hän osallistui Ruoveden taisteluin. Tampereelle hän  hyökkäsi joukoissa, jotka ensimmäisenä valtasivat Lapinniemen  tehtaan. Hänestä tuli myöhemmin Helsingin Sanomien päätoimittaja ja  talvisodan aikainen ulkoministeri. Sotaa kutsuttiinkin Erkon sodaksi.  Hän ajatteli, että Neuvostoliitto bluffaa eikä suostunut myönnytyksiin.

Aimo Minkkinen - Grigori Bulatsel
Eversti Grigori Bulatsel toimi Hugo Salmelan avustajana. Eversti oli  Japanin sodan sankareita niin kuin Mannerheimkin. Rouva Bulatsel kävi  punaisten tappion jälkeen Mannerheimin luona pyytämässä miehensä  vapauttamista. Kun Bulatsel oli ammuttu Saarioisten tontilla sai  vaimo ylipäälliköltä luvan hau-data miehensä siunattuun maahan.  Kalevankankaalla lepäävät isä ja kaksi upseeripoikaa. Kirjailija  Erkki Lepokorpi lunasti haudan.  Se on nyt seurakunnan  hoidossa,  mutta kolme tuijaa, joita rouva Bulatsel istutti ovat kadonneet.

Reino Koivunen - Aku Karima	Olof Palme - Rikard Bjurström	Venäläinen upseeri ja tykkimies - Lassi Saressalo ja Kai Haippo

Jari Niemelä - Arvo Poika Tuominen
Tuominen muutti Tampereelle 1912 tehtaan työmieheksi. Hyvänä  kirjoittajana hän eteni Kansan Lehden päätoimittajaksi juuri sodan  ajaksi. Hänet vangittiin toimituksessa Hämeenpuistossa ja  kuljetettiin rautatieaseman peltimakasiineille. Sieltä hänet  pelastivat kuolemantuomiolta hämeenkyröläiset koulutoverit, jotka  kuuluivat suojeluskuntaan. Myöhemmin Tuominen kuului Kremlin  johtajiin, istui Tammisaaren vankilassa 9 vuotta, luennoi  Oxfordissa ja palasi Kansan Lehden päätoimittajaksi Tampereelle 1956.

Rooli Avoin - Hilma Lumme
Hilma Lumme oli suomalaisen naisasialiikkeen syntyyn merkittävästi  vaikuttaneen Elli Tompurin näytelmäkiertueryh-män jäsen. Tompuri  nousi läpimurrollaan yleisön tietoisuuteen vapaamielisyyden  symbolina, itsenäisenä naisena. Tompuriin ja hänen ryhmäänsä yhdistyi  taiteellinen uudistuspyrkimys, seksuaalinen vapaamielisyys sekä  poliittinen radikaalisuus. Tompurin kiistanalaisuuden vuoksi useimmat  näyttelijät olivat mukana taiteilijanimillä.

Mikko Närhi - Verner Lehtimäki
Verner Lehtimäki tuli Tampereelle Turun ratsujoukkojen komentajana.  Hänet valittiin itärintaman komentajaksi. Saartorenkaan kiristyessä  hän nousi puolustuksen johtoryhmään. Salmelaan kuolemaan jälkeen hän  otti ylipäällikkyyden ja siirsi esikunnan Kauppakatu neljään. Hän  yhtenä suunnitteli läpimurron piiritetystä kaupungista ja pakkasi  satulalaukkuihinsa Suomen Pankin rahat. Muurmannin legioonan kautta  Lehtimäki siirtyi johtotehtäviin Neuvostoliitossa. Hän kuului  Neuvostoliiton ilmavoimien perustajiin.

Riitta Ollila - Tyyne Leivo
Punakaartilainen Tyyne Leivo, sittemmin ministeri ja ensimmäinen  naissuurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson, osallistui pohjoisen rintaman  ja Kalevankaan taisteluihin 16-vuotiaana. Hänet muistaa runoilija,  Tampereen Eino Leinon Kössi Kaatran vaimo iloisena ja aina  taisteluvalmiina nuorena, joka uskalsi luotisateessa kuljettaa  haavoittuneita. Tyyne lienee ollut Jennyn mukana, kun joukko  murtautui piiritetystä kaupungista. He lähtivät Pispalsta Näisjärveä  pitkin ja kiersivät lännen kautta Toijalaan.

Eduard Ausfeld - Timo Malmi	Tyyne Leino - Riitta Ollila	Alfred Toivonen - Hannu Boman

Pekka Paavola - Kustaa Hiekka
Kustaa Hiekka oli mesenaatti, joka elämäntyö on yhä nähtävissä hänen  nimeään kantavassa upeassa museossa. Hän toimi kaupunginvaltuuston  jäsenenä 32 vuotta. Porissa ja Pietarissa oppimallaan kultasepän  taidolla hän rikastui. Hän keräsi kansa-tieteellistä aineistoa ja  lahjoitti ne Hämeen museolle. Hän keräsi myös taidetta. Mies matkusti  ympäri maailmaa, mutta totesi, että kaukana on hyvä olla, kun on  rahaa, paljon rahaa, mutta kotona sittenkin paras.

Pertti Paltila - Aatto Koivunen
Pispalan punakaartin päällikkö Aatto Koivunen oli arvostettu johtaja,  jota kohtaan osoitettu kunnioitus ja henkilökohtainen osaaminen piti  Pispalan rintaman murtumattomana. Koivusella oli oikean upseerin  elämäntavat. Hän johdatteli tuhatkunta punakaartilaista ulos  piiritetystä kaupungista, mutta jäi saksalaisten vangiksi Loviisan  seudulla. Tammisaaren vankilassa hän sai kuoleman taudin ja menehtyi  vuonna 1927. Hänen hautajaisissaan puhui Yrjö Kallinen ja Pispalan  nuoret heittivät hautaan joriinin kukkia.

Matti Parjanen - Vihtori Kosola
Kosola osallistui sotaan lapualaispataljoonan konekiväärimiehenä  hyökäten Länkipohjan ja Oriveden kautta Tampereelle. Kosola vartioi  ja ampui kaupungin valtauksessa Hämeenkadun ja Hatanpään valtatien  kulmauksessa, Scheelen Apteekin kellarin ikkunassa (nykyisen Paapan  kapakan paikalla) kuula-ruiskuineen punaisia, jotka olivat  miehittäneet Keskustorilla Teatteritalon ja Raatihuoneen. Hän lauloi  valtauksen voiton kunniaksi järjestetyssä jumalanpalveluksessa  samasta virsikirjasta kuin Mannerheim. Kosola tunnettiin myöhemmin  lapuanliikkeen johtajana.

Olli-Poika Parviainen - Gunnar Keltamäki
Keltamäki oli punakaartin upseeri, joka johti taistelua  Kalevankankaalla. Haavoittui ja pääsi ryömimään Tammelan koululle ja  siitä Tampellan juhlatalon sidonta-asemalle ja Tyttölyseon  sairaalaan. Leirillä hän sai kuoleman tuomion, mutta valkoinen  sairaanhoitaja Heikkinen pelasti hänet ottamalla hänet  sairasparakkiin. Keltamäki antoi äitinsä tuoman leivän  nälkiintyneelle Martta Koivuselle ja pelasti hänet. Vankilatuomion  jälkeen nuoripari Gunnar ja Martta vihittiin.

Sini Hangaslammi - Haavoittunut enkeli	Taneli Dobrowolski - Jaakko Mikkola	Antti Mikkola - Eljas Erkko

Outi Penttilä - Maria Dunderberg
Maria Dunderberg perusti yhdessä puolisonsa kupariseppä Karl  Fredrikin kanssa Dunderbergin konepajan Tampereelle. Maria toimi  aktiivisesti  sotilaskotikannatusyhdistyksen halli-tuksen jäsenä.

Leena Rauhala - Sairaanhoitaja neiti Heikkinen
Heikkinen toimi vankileirin sairaalassa ja johti punaisia  sairaanhoitajia. Hän oli kauhistunut kuultuaan, että punaupseeri  Keltamäki sai kuoleman tuomion, vaikka ei ollut murhaaja.  Sairaanhoitaja järjesti hänet yöpäivystäjäksi. Helluntain jälkeen  annettiin määräys, että kenttätuomioistuinten teloitustuomioita ei  saanut toteuttaa ja Keltamäki pelastui. Neiti Heikkinen oli yleensä  mukana teloitettuja saattamassa. Pappi tarjosi ehtoollisen ja  Heikkinen lauloi virren.

Eila Rimmi - Hilma Koivunen
Hilma Koivunen toimi Pispalan sidonta-asemien päällikkönä.  Valtauksen jälkeen hän ja kaksoistyttäret vangittiin kotoa. Naisia  lähdettiin kuljettamaan kohti Tamperetta. Pispalassa järjestettiin  valeteloitus. Hän oli hyvästellyt tyttärensä puristamalla  huomaamattomasti kädestä. Naisten saavuttua keskustorille ratsumies löi häntä, mutta hän ehtii väistää ja isku osui niskaan.  Peltimakasiinin kautta Koivuset vietiin Kalevankankaan leiriin.

Irene Roivainen - Mary Lavonius
Mary Lavonius oli Klassillisen lyseon sidonta-aseman ylihoitaja.  Potilaat olivat punaisia ja valkoisia. Pakolaisten täyttämästä  Johanneksen kirkosta haettiin hoitajaa apuun, sillä synnytys oli  käynnistynyt. Mary asettui heti käytettäväksi ja Matti Kivekäs  tarjoutui saattamaan häntä lääkintämiehenä. Satakunnankatu oli  ristitulessa. Mary Lavonius auttoi kirkon sakastissa maailmaan  Marjaana Käpysen yhdeksännen lapsen, joka sai  seuraavana päivänä  kasteessa nimekseen Rauha.

Nalle Ritvola - Kaarlo Tiililä	Aimo Minkkinen - Grigori Bulatsel	Erja Helenius - Alina Helenius

Marjut Saarinen - Esteri Salonen
Esteri Salonen oli Ikaalisten tyttöjä. Tampereen valtauksen aikana  hän puolusti kaupunkia raatihuoneella. Hän kertoi tulleensa ulos  raatihuoneelta kädet ylhäällä. Valkokaartin pojat olivat katselleet  naissotilasta ihmeissään. Vankiaikansa alkuvaiheesta hän muisteli  vakoisten poikien ?ihastuneen? häneen niin, että kerran heittivät  hänet ruumiskasan päälle. Hän kieri alas, mutta häntä ei ammuttu.  Elämän loppuajan Esteri oli aktiivinen työväen muistitiedon kerääjä.  Häneltä on paljon tallenteita Työväen arkistossa.

Miikka Seppälä - Emil Viljanen
Kaupunginvaltuusto kokoontui heti, kun kaupunki oli vallattu. Virasta  pidätettiin kaikki, jotka olivat osallistuneet kunnallisiin toimiin  kapinan aikana. Vähitellen he kuitenkin pääsivät takaisin  virkoihinsa. Emil Viljasta ei kuitenkaan otettu takaisin, vaikka  hänet oli vapautettu kaikista syytteistä. Hän oli jo keväällä 1917  valittu ns. punaisen valtuuston puheenjohtajaksi, mutta  kunnallisvaalien jälkeen 1919 hänestä tuli uuden valtuuston puheenjohtaja.

Aino Mäkinen - Aino Seuranen
Mäkitupalainen Eelis Mäkisen 8-vuotias pojan tytär Teiskon  Taulaniemestä.

Juho Mäkinen - Juho Seuranen
Eelis Mäkisen 6-vuotias pojan pojan poika Asuntilasta.

Hjalmar von Wendt - Orvo Laine	Martti Koivunen - Ilkka Sasi	Verner Lehtimäki - Mikko Närhi

Marja Tiura - Eveliina Ala-Kulju
Etelä-pohjalainen ja herännäistaustainen Eveliina Ala-Kulju oli  suomalaisen puolueen kansanedustaja. Hän allekirjoitti muiden mukana  julistuksen Tampereen yliopiston edeltäjän YK:n perustamista  tammikuussa 1918. Vaatimus esitettiin kahta viikkoa ennen sodan  syttymistä. Uuden korkeakoulun tavoite antaa työväestölle  opinmahdollisuus ilman ylioppilastutkintoa ja näin madaltaa  luokkaeroja. Myöhemmin hän toimi kristillissiveellisen  Kotikasvatusyhdistyksen puhujana.

Mirva Tossavainen - Ida Brusin
Tampereen naiskaartin voimahahmoja oli Ida Brusin. Hän oli mukana  Ratinanniemen vastaiskussa. He lähtivät liikkeelle Taiston talolta  Aleksanterin katu 26:sta. Päällikkö oli haavoittunut, mutta tytöt  lähtivät hyökkäykseen. He muodostivat Ratinanniellle ketjun. Valkoiset olivat silloin Hatanpäällä ja he ampuivat kohti miehiä ja  ratsuja. Ratinanniemessa naisjoukot oivat muutaman päivän ja sitten  vetäytyivät raatihuoneelle. Rintama siirtyi Tammerkoskeen.

Pertti Timonen - Rafael Haarla
Tampereelle muutettuaan Haarla perusti tukkuliikkeen ja käynnisti  paperinjalostustehtaan. Elämänsä varrella hän omisti Laukon kartanon  ja tehtaan Tallinnassa. Kaupunginvaltuuston jäsen hän oli vuodet  1916-1922. Punaiset puukottivat Haarlaa kaupunginvaltuuston kokouksen  yhteydessä vuodenvaihteessa 1917-18 ja hänen mahonkiveneensä  upotettiin. Hän oli myöhemmin Lapuanliikkeen kannattaja ja osallistui  Mäntsälän kapinaan. Väitetään hänen  pyytäneen Väinö Tanneria Suomen  diktaattoriksi. Haarla on lahjoittanut Hämeensillan patsaat.

Lassi Saressalo - Tykistöupseeri Roznatovski
Venäläinen tykistöupseeri Roznatovski auttoi punaisten puolustusta.  Hän miehineen opetti punaisia ampumaan tykillä. Sodan aikana hän  johti Pyynkin patteria. Kerrotaan, että orto-doksisen kirkon tornissa  oli tähystysasema ja sen juurella  ratsut, jotka veivät tiedot  vihollisen liikkeistä Pyynikille ja tykit alkoivat puhua.  Sotasurmaprojektin tiedostosta ei selviä hänen kuolemansa eikä  kuolinpaikka. Elävänä hän ei Tampereesta selvinnyt.

Kimmo Sasi - Ano Caselius	Leena Kakko - Fanni Jokela	Matti Heinivaho - Aarne Heinivaho

Ilkka Sasi - Martti Koivunen
Martti Koivunen oli 15-vuotias Pispalan punakartilianen. Hän sai  sankarikuoleman Tampereen piirityksen aikaan nykyisen Lielahden  voimalan kohdalla. Hän oli Pispalan punakaartin päällikön Aatto ja  sairaanhoidon päällikön Hilma Koivusen poika. 16-vuotiaat  kaksoissisaret toimivat sairaanhoitajina Pispalan asemalla. Kun  tyttäret ja äiti Pispalassa vangittiin jäi kotiin vielä 9-vuotias  Reino. Koukkarin mummu lupasi hoitaa  häntä, kunnes äiti palaa. Reino  valmistui aikanaan hammaslääkäriksi.

Eelis Mäkinen - Ilkka Seuranen
Valkopartainen papparainen Eelis Mäkinen Asuntilasta oli Iso- Kulkkilan mäkitupalainen. Hän pakeni valkoisia Tampereel-a ja otti  mukaansa vaimon, lapsien lapset ja omat kasvatit.

Kimmo Sasi - Ano Caselius
Kaupungin hallinnon vaikutusvaltaisin henkilö oli kunnallispormestari  Ano Caselius. Tsaarinvallan kukistuessa maaliskuussa 1917 venäläiset  matruusit riisuivat aseista Tampereen santarmit. Ammattiosastojen  johtokunnat nimesivät työväenjärjestöjen johtavan toimikunnan ja oman  poliisimestarin. Samalla vaadittiin kaupunginvaltuustoon työväen  enemmistöä. Caselius ehdotti sovinnollisesti valtuutettujen  lukumäärän lisäämistä työväen edustajilla, ja vähimmillä äänillä  valtuustoon valittujen eroamista. Sovinto tehtiin, mutta muutos  hautautui tuntemattomasta syystä. Caseliuksen ehdotuksesta  Tampereelle perustettiin SPR:n osasto.

Riitta Sompa - Hokkanen-Gertrud Federley
Gertrud Helene Federley os. Pacius toimi Tampereella vuonna 1918  perustetun Tampereen Sotilaskotikannatusyhdis-tyksen puheenjohtajana.  Gertrud oli kaupungin insinööri Birger Federleyn puoliso ja hänellä  oli kaksi lasta.

Matti Heinivaho - Aarne Heinivaho, Olli Manninen - Tuomas Hyrskymurto, Matti Parjanen - Vihtori Kosola ja Mikko Närhi - Verner Lehtimäki

Minna Sirnö - Fanni Viitanen
Orivesiläinen torpan tyttö, Fanny Viitanen katosi raatihuoneella. Isä  kuoli vankileirillä, veli ja talon kaksi kasvatti poikaa selvisivät  Kalevankankaan leiristä. Viitanen oli kotoisin Oriveden Naappilan kylän Manu Malinin torpasta, joka oli perustettu Jaakkolan talon  maille 1865. Viimeinen tieto Fannista on, että hän tulitti  Raatihuoneen ikkunasta koskelle päin. Hänen kuolemastaan ei ole tietoja Oriveden kirkonkirjoissa eikä prof. Heikki Ylikankaan sotasurmaprojektin luetteloissa.

Miina Vainio - Alma Järvinen
15-vuotias Alma oli mäkitupalainen Eelis Mäkisen perheen hoidossa.

Milla Vainio - Tyyne Järvinen
Tyyne on Alman kaksoisisar. Hänkin oli saanut kodin mäkitupaisen Eelis Mäkisen pienestä pirtistä Teiskon Asuntilasta.

Marjo Uusi-Kakkuri - Maria Popov
Tampereen Yleisen Sairaalan sairaanhoitajatar. Hän kuoli 28-vuotiaana  30.03.1918 pommituksessa saamansa kranaatinsirpaleeseen huoneessaan  sairaalan kolmannessa kerroksessa.

Heikki Siikaniva - Gösta Sumelius	Ilkka Vappula - Huugo Vappula	Sari Torvinen - Ruth Munck
Teemu Luoto - Nikolai Steingaust	Suvi Puronen - Elin Kuhmonen

[ Takaisin ylös ]

Kartta

[ Takaisin ylös ]